— Pane kätesi ristiin, sanon minä.
— Johan minä panen.
— Ja kuuntele tarkkaavasti, kun nyt saat imeä tiedon nisistä ja levätä alma materin, meidän yhteisen äitimme yliopiston lyllyvillä rinnoilla. Akateeminen humala on se, kun ihminen tieteellisen metodin mukaan, logiikan sääntöjen perusteella pohtii ja järjestää tarpeettomia asioita. Kuten esimerkiksi sylkemistä. Sanonko sinulle, kuinka monta tapaa siinä on?
— Kyllä minä ne tunnen: ruiskahdus, roiskahdus ja pikkuinen pritsahdus.
— Kolmeko tapaa vain! Sinun tietosi on ylen rajoitettu. Minä sanon, että niitä on viisikymmentäkaksi, kuten korttia pelipakassa. Ja ne ovat: räkäroiskahdus, kurkunkurkistus, nenännuhina, vatsan vonkaus, täkätuhnaus, maaliinammunta, kaukolaukaus, suupielenpuhdistus, hammassiristys, pikkupliskahdus, neidinnaksahdus, torventuuttaus, läkälötkäys, kattoonkurkistus, naamaannolaus, pirunpirinä, ruiskutus, pirskutus, pärskytys, porahdus, salasiisteys, julkipuhdistus, hätähönkäys, ne ovat suhina, tuhina ja puhina, sielunsiivous, sydämensovitus, kakistus, lipsahdus, läpsähdys ja lopsahdus, virranvilinä, koskenkohina, neidennäkynuolahdus, kuolankuljetus, ne ovat unen ulostus, vihanvilistys, katinkiukustus ja makuulle menostus. Ja sitten tulevat runottarien rukoukset, joita on yhdeksän, ja ne ovat: Kalliopen kuikutus, Klion kliksahdus, Melpomenen melskaus, Thalian tälläys, Euterpen elämä, Eraton erottaminen, Uranian ulina, Polyhymnian hyminä ja Terpsikhoren teiskaus ja lopuksi Ruotsin ruuttaus, Suomen suuttaus, akatemian ahdistus ja Turun tuima luiskaus. Siinä ne ovat! Joko ne osaat?
— Taivas varjelkoon minua sellaisesta tiedosta!
— Oppimasi ne pitää!
Ja Ringius piti miekkansa kärkeä pedellin rintaa vasten ja näytti havainnollisesti kaikki viisikymmentäkaksi temppua käyttäen pedellin naamaa maalitauluna.
— Jos tämä ei ole akateemista humalaa, niin ei sitten mikään, vaikerteli pedelli.
— Sinä myönnät sen?