— Myönnän. Totta kai minä sen myönnän.
— Saata meidät sitten sänkyyn.
— Mitä!
— Sänkyyn, sanon minä! Etkö sinä tiedä, että akateeminen virkasi vaatii sinua kuljettamaan humalaiset civikset kortteereihinsa?
— Te ette ole niin humalassa, ettette tietä sänkyynne löydä.
— Se ei kuulu tähän. Virka kuin virka. Kysyn sinulta vielä: Mikä on erotus talonpojan ja herran humalalla?
— Eiköhän nuo ole kumpikin yhteen meneviä.
— Rukoilee talonpoika Jumalaa juovuspäissään, herra ei silloinkaan.
Se on se erotus. Ja nyt saattamaan meitä kotia!
— Piru teidät kotiaan kuljettakoon, huusi pedelli ja läksi livistämään toria kohden, jonka varrella olevaan vahtitupaan, eli kuten sitä nimitettiin, "korttikaariin", hän meni turviin.
Rähisten seisoivat ylioppilaat vahtituvan edustalla ja vaativat pedelliä tulemaan ulos. Tämä sisällä siunaili ja rukoili vahtimiehiä häntä suojelemaan.