— Ne ottavat minulta vielä hengen hieverinkin, ruikutti hän. Kerran ne veivät minut matkaansa ja juottivat minulle viinissä rohtoja, jotka kaiken sisältäni ajoivat ulos joka reiästä, jotta olin surkea kuin vaivainen syntinen ja niin tyhjä, että kun suun avasi, näki miehen läpi istuimeen asti.
Ylioppilailla oli vanha veriviha tätä porvariston muodostamaa vartiostoa vastaan, joka tavantakaa oli estämässä heidän omasta mielestään oikeutettua yöllistä mellastusta.
Kun heitä nyt oli kosolta koolla, päättivät he tehdä tarmokkaan hyökkäyksen. Vartioston ovi särjettiin, ja vartijat ajettiin ulos.
* * * * *
Seuraavana päivänä olivat ylioppilaat kutsutut konsistoriumin eteen, ja ankara tutkinto alkoi.
Sinne mennessään sanoi Ringius:
— Kyllä se on merkillistä, kuinka kaikki suuret historialliset tapaukset pienistä seikoista alkunsa saavat. Mikä on tämänkin syy ja perustus, mikä sen itu ja siemen? Yksi pienoinen sylkäys. Ja mitä se on aikaan saanut? Konsistoriumin kokoukset, mielten kuohunnan, vihan, vainon ja villityksen. Jollei tässä enää saa sylkeäkään, niin papiksi pitää tulla. Silloin sitä ainakin saa haukkua.
— Minä olen jo meinannut katsella, millaista ne papin pöntön portaat ovat, sanoi Sundelius.
— Ei vanhasta teinistä papiksi, väittää kansan viisaus, sanoi siihen
Josephus Mathesius.
— Älä sano niin. Kansan viisaus on usein hyvin ontuva. Katsohan sikaa: ei se ole mikään vesieläin, mutta tarpeen tullessa se ui hyvästi. Kyllä minäkin vielä osaan uida tieteiden puhtaassa virrassa. Odotahan vain, kun pääsen sitä näyttämään.