Uusi kolkutus, entistä kovempi, kaikui portille.
— Kuka siellä on? kysyi Barbaralta Gustaf.
— Ne ovat maalaisia, jotka torille tullessaan täällä majailevat, vastasi Barbara.
— Minun täytyy päästä pois, muuten olemme hukassa, sanoi Barbara.
Barbara juoksi professorin asunnolle ja naputti pieneen pihanpuoleiseen ikkunaan.
Hetken päästä avasi Stodius oven, ja kummastuen hän katsoi molempiin nuoriin.
— Rakas professori, sanoi Barbara nopeasti, auttakaa minua!
Pelastakaa hänet!
— Miksi ja mistä? kysyi professori.
— Minä rakastan häntä, ja isä voi kohta tulla.
— Lapsi, lapsi, minne sinun tunteesi on sinut vienyt!