— Tuota en ennen ole kysynyt itseltäni. Nyt kysyn, ja vastaus on varma.
— Oletko varma siitä, ettei tunteesi jonain päivänä katoa?
— Sinä et koskaan ennen ole noin kysellyt, sanoi Gabriel. Et ole epäillyt itseäsi etkä minua. Miksi teet sen nyt? Rakastathan minua vielä?
— Älä kysy, tiedänkö sitä, tuskin tiesin koskaan, rakastinko sinua vai en. Tunteeni oli heräämässä, ja se kohdistui ensimmäiseen, joka osui tielleni. Minä totuin sinuun ja totuin siihen ajatukseen, että taivas oli meidät säätänyt toisillemme.
— Mutta et nyt enää siis? Kuka on sinut minulta riistänyt? Sano!
— Ei nyt, minä selvitän toiste.
— Ei toiste, nyt tahdon tietää kaikki yksin tein! Kuka on hän?
— Minä en voi sitä sanoa. Minun salaisuuteni on toisenkin oma, enkä hänen tiedottaan saa sitä ilmoittaa.
— Ken on tuo toinen, sano, tai minä lyön!
Ja vimmaisena kohotti hän nyrkkinsä. Barbara katsoi tyynesti häneen ja sanoi: