Ei kukaan vastannut.
— Miksi? kysyi Gabriel uudelleen. Ette kai koeta saada minua uskomaan, että se on tapahtunut kirkollisesta hartaudesta.
Sundelius oli hämillään. Hän tiesi Gabrielin mielipiteet ja arkaili alkaa. Taava se asian ilmaisi.
— Nuo ottivat poikien rahat ja tulivat niitä juomaan tänne.
Gabrielin nyrkki paukahti pöytään, ja hetkisen oli aivan hiljaista huoneessa.
— Missä tuo kukkaro on? kysyi hän tiukasti.
Kaikki katsoivat kynttilää kohden, mihin kukkaro oli jäänyt. Se oli kadonnut!
— Se oli äsken tässä, sanoi Ringius. Minne se sillä välin on hävinnyt?
Muutamat kumartuivat jo pöydän alle ja toiset loivat epäileviä katseita tovereihinsa, joiden liiallisesta rehellisyydestä he eivät olleet vakuutettuja.
— Minulla se on! huusi enkeli, joka seisoi Sundeliuksen takana.