Maaherra astui sakastista pihalle.
— Kuka ampui? kysyi hän.
— Se oli vahinkolaukaus, sanoi Gustaf.
— Minä en kaipaa armoanne, lausui Gabriel.
— Ole vaiti, muuten sinun käy onnettomasti, kuiskasi Gustaf.
— Minä en koskaan ole pelännyt tekojeni seurauksia, sanoi Gabriel korkealla äänellä. Minä laukaisin, sillä minä tahdoin hänet surmata.
— Mistä syystä? kysyi maaherra.
— Syy on minun. Sen sanon, kun uuden kerran ammun ja onnella paremmalla, vastasi Gabriel.
— Sitä tilaisuutta saat odottaa, sanoi maaherra jyrkästi. Vangitkaa hänet ja viekää linnaan.
— Te luulette pitelevänne minun kaltaiseni miehen linnanne muurien sisällä, huusi Gabriel. Ennen yötä minä pääsen pakoon!