XXIX
Professori Stodius hämmästyi nähdessään Gustafin ratsain palaavan taluttaen toista hevosta, jonka satulassa oli käärö. Tämän Gustaf antoi Barbaralle, joka ikkunasta oli kadulle katsonut ja Gustafin ohi ajaessa riensi professorin asunnolle.
Barbara meni tupaan Leenan luo pukeutumaan Gustafin tuomaan pukuun.
— Mitä aiot? kysyi professori Gustafilta.
— Minä pakenen hänen kanssaan.
— Vaikka tiedät, että hän on sisaresi?
— Niin, vaikka tiedän sen. Minä en voi häntä jättää. Ja Jumala ei voi olla niin armoton, ettei hän sallisi meidän tulla onnellisiksi.
— Hän on sisaresi!
— Hän on myöskin vaimoni.
— Sinä teet hänet onnettomaksi.