— Minä teen hänet onnelliseksi.
— Mieletön, mieletön! Kun hän saa tietää olevansa sisaresi —
— Vieraalla maalla ei sitä kukaan hänelle ilmaise.
— Ja sinä luulet salaisuutesi säilyttäväsi! Kerran se puhkee huuliltasi esiin ja kukistaa kaiken, särkee kaiken ja tekee teidät tuhat kertaa onnettomammiksi kuin nyt.
— Emmekö ole jo kyllin onnettomia? Ei voi sen suuremmaksi turmiomme tulla. Minä voin olla vaiti, minä tiedän sen, ostaakseni hänen onnensa.
— Hänen puolisonaan, hänen lastensa isänä!
— Niin. Minä olen valmis myymään autuutenikin hänen tähtensä!
Pojan puvussa, hymyilevänä, kauniina ja sorjana astui Barbara huoneeseen.
— Minä olen valmis. Ja tässä puvussa aivan sinun näköisesi, enkö olekin?
Ja sisaren ja veljen yhdennäköisyys oli todella hämmästyttävän suuri.