— Sen uskon.
— Niin minäkin. Ja minä olisin antanut konsistoriumin ryypätä siellä sakkorahojeni edestä. Rehtori lupasi sen sijaan hankkia minulle kollegan paikan. Mutta sekin jäi sikseen.
— Ja mitä nyt teette?
— Odotan.
— Mitä?
— Tuderusta. Meillä on sarviaispidot tänään noiden nuorukaisten kanssa.
— Teillä on varmaan yhtenäistä pitoa ja tappelua vuodet umpeensa.
— Jotakuinkin.
— Kun tarvitsette lepoa, niin tulkaa linnaan; siellä on mukavat leposijat kellarissa.
Ja maaherra läksi nauraen pois, nousi veljensätyttären kanssa rekeen ja ajoi linnaan.