Sundelius lähestyi Tuderusta:
— Hauska mies tuo maaherra, mutta laskettelee sopimatonta pilaa.
Olenko minä mikään rotansyötti hänen kellareihinsa? Ehkä kuitenkin.
Minähän olen viinassa niin liotettu, että rotat kuolisivat jo
henkäisyynikin.
Tuderus ei kuunnellut häntä, vaan seurasi etäältä Barbaraa. Ovella he katsahtivat toisiinsa, ja Barbara hymyili ja nyökkäsi tuskin huomattavasti päällään ja juoksi sitten isänsä edellä portaita alas.
Sundelius tarttui Gabrielia kainaloon:
— Nyt sitä mennään ja ryypätään kuin sateenkaari. Akademia on suloinen laitos ja sen vanhat tavat taivaallisia. Kunhan olisi joka päivä sarviaiskemuja eikä luentoja koskaan, niin ei täältä lähtisi pois sinä ilmoisna ikänä.
IV
Jonas Cajanus, jonka luo Matthias Mathesius oli matkalla, oli kookas, pellavatukkainen mies; missä hän liikkui, siellä erotti hänet hänen leveistä hartioistaan ja uljaasta ryhdistään. Kookas hän oli ja väkevä, peloittavan väkevä, ja koska hänen pellavatukkansa joka taholle haarotti ja poskilihakset hypähtelivät, niin tiesi, että kohta hän lyö, ja silloinpa nähtiin verisiä leukaluita, katkenneita sääriä ja verilihalla olevia läiskiä toisten syntisissä ruumiissa. Harvoin tämä tällainen puuskaus kuitenkin tapahtui, sillä yleensä oli Cajanus rauhan mies, ja moni toveri oli saanut tuntea ja tuta hänen auttavaa mieltään.
Tämä mies, joka ei koskaan nauranut ja yksitotisena kulki tietään, oli iskenyt silmänsä hentokaiseen tyttöön. Ja niinpä eräänä kauniina päivänä kutsuttiin Cajanus rehtorin eteen, ja häpeissänsä ja ujona seisoi roteva mies kuulemassa tuomiotaan, joka kuului niin, että hänet oli vihittävä yhteen tytön kanssa kristilliseen avioliittoon. Nöyränä alistui Cajanus tähän koettelemukseen, vaikkakin sisuksissa myllersi pahasti.
Lassi Porjarin saunaan hän pääsi asumaan, ja siellä synnytti piankin hänen vaimonsa tyttölapsen, joka viikon elettyään kuoli.
Sinne saunaan he sitten jäivät asumaan, ja kun elatuksen saanti oli huonoa, piti Cajanuksen siippa, hento Katriina, pientä kauppaa, myyskennellen viinaa ja tupakkaa. Ja näin he elää retustivat päivästä toiseen.