Loma-aikoinaan käväisi Cajanus kotonaan Pohjanmaalla, mutta vaimoaan ei hän koskaan mukanaan kuljettanut, koska kahden matka olisi tullut liian kalliiksi. Pääasiassa johtui tämä varmaankin siitä, että Katriina vasta äskettäin oli oppinut tavaamaan eikä muutenkaan käytöksensä puolesta ollut sopiva pappilaan vietäväksi.

Kun Mathesius iso lekkeri kourassaan avasi oven Lassi Porjarin saunaan, niin löyhähti hikinen höyrypilvi häntä vastaan ja kuului saunan lauteilta kimakka parahdus. Katriina siellä kokoili vaatteitaan alastomuutensa verhoksi. Mutta ikkunarähjän luota kuului Cajanuksen jykevä ään:

— Astu sisään vain!

Siinä istui Jonas Cajanus aivan ilkoisen alasti lavitsalla ikkunan kulmauksen kohdalla lukien hebrean kielioppia, koska sitä kieltä oli maallisessa paratiisissa viljelty ja enkelit sillä nytkin kuhertelivat taivaallisen paratiisin niityillä.

— Älä säikähdy, vaan kömmi peremmälle, sanoi hän tulijalle. Taidat hiukan kummastua meidän asuamme asunnossamme. Syynä on se, että eilen piti Porjari-isäntäni kemuja ylen komeita, ja niin tarvittiin oikein aika löyly päitten selvitykseksi tänä aamuna. Porjarin vieraitten kylvyn jäljeltä tämä asunto vielä on lämmin ja siksi meidänkin pukumme ohuenlainen. Mutta mitä siitä, mitä siitä, syntinen ruumis ei ole mikään hävettävä asia. Ja mikä tuo sinut tänne, koska näen lekkerin ja oikein ison kädessäsi?

— Viinojahan minä hakisin, vastasi Mathesius. Saimme muutamia beaaneja käsiimme ja aiomme iltaa viettää yhdessä. Pojista on pari oikein jymyrikasta. Siitä arvaat, että ilo tulee olemaan kattoon asti. Sinäkin tulet arvattavasti joukkoomme.

— En tiedä, tulenko, vastasi Cajanus laskien kirjan kädestään, ja huutaen lauteille päin hän jatkoi: Tule alas, muija!

— Anna kun jotain päälleni saan, kuului vastaus.

Sieltä tulla vilahti hento Katriina, tervehti tulijaa, aatuaan rahat hän otti lekkerin käteensä ja meni Lassi Porjarin kellariin, jossa hän sai varastoaan pitää.

Jonas Cajanus katseli, miten Katriinan hameen helma katosi oven raosta, kurkisteli ikkunasta, miten hän kulki pihamaan poikki, loi sitten vakavan katseen Mathesiukseen ja sanoi: