— Tulppa sille olisi suuhun pantava, ärisi Taava, ja niin pitkä, että toisesta päästä ulos tulisi, ja sitten korvennettava helvetin tulessa.
— Kyllä minä sinne ilman tulppaakin joudun, puhua lirutti Petrus pöydän alta. Sinne minut isänikin joka päivä lähetti. Minä en ole vielä lähtenyt, kun olen odottanut Taavaa matkatoveriksi.
— Tuommoinen naskali, sanoi Taava ja yritteli siepata Petrusta kiinni, tuommoinen täi, jonka minä kynnelläni hengiltä otan.
— Tule pois herrojen luota, sanoi krouvari sisarelleen, ei sinun sovi heitä mukiloida silloin kun he ovat selviä. Kun ne ovat höyryssä ja hönkä aivoissa kiertää, käsittele silloin niitä yksin tein sitä tuntuvammin.
— Jätä, Taava, tuo viholainen oloilleen, hyvitteli Mathias. Eihän hän mitään pahaa mielessään pitänyt. Nainenhan Taavakin on, ja tyttökin ehkä, ja jokainenhan sellainen Turussa katsoo Gabriel Tuderukseen silmät killillään. Eihän sitä kukaan riitingistään pääse, ja onhan jokainen nainen järkipuoli, kun Gabrielin näkee.
— Mutta minulle ei saa joutavia hölöttää, sanoi Taava, jonka kiukku jo hiukan alkoi lauhtua.
— Ei puhuta, ei puhuta, eletään sovussa, sanoi Johannes Tuderus. Eikä Taavan, joka on noin väkevä, sovi kajota tuollaisiin taattoihin kuin tuo Petrus poika on. Mitä se minun nuorempi veljeni sanoisi, jos tulisi ja näkisi Taavan sotkevan tuota vaivaista kuin taikinaa?
Mutisten itsekseen ja hiukan häpeissään palasi Taava lieden luo. Petrus kiipesi pöydän alta penkille istumaan ja haeskeli piippuaan, joka siinä hötäkässä oli pudonnut. Säpäleinä se löytyi.
— Mistäs minä nyt imen? sanoi Petrus.
— Antakaa sille tutti suuhun, jotta se ei inise, sanoi Taava lieden luota.