— Sanohan suoraan, olitko sinä aivan varma minun suostumuksestani?
— Olin alussa, mutta kyllä minä jo lopulla arvelin, että kaivoon sitä ajettiin.
— Siltä se minustakin näytti. No, tahdon minäkin nyt kertoa sinulle jotain. Jo kuukauden päivät olen joka ikinen ateria saanut kuulla sinusta puhuttavan. Poikani Erik ja Barbara ovat sinua minulle syöttäneet. Erik varsinkin pitää sinua jonain uutena enkeli Gabrielina. Ja niinpä tunnen tarkoin kaikki tappelusi ja tiedän kaikki hyvätkin tekosi, sillä niitä näkyy olevan yhtä viljalti kuin tyhmyyksiäsikin, vaikka eihän maailma hyviä juoruja levittele. Lapset, kuten Erik, niitä huomaamattaan kertovat. Minä olen näin tullut sinut tuntemaan tarkoin, ehkä paremmin kuin itse tunnetkaan. Ja kun yhden ruokalajin nauttiminen väsyttää, niin eihän ollut muuta neuvoa minulla kuin päästää sinut taloon kuullakseni jostain muustakin puhuttavan kuin sinusta. Että Barbara sinua rakasti, sen huomasin jo aikoja sitten. Hän alkoi käydä niin usein Stodiuksen Leenan luona. Kun nuori, iloinen tyttö valikoi kuuron, vanhan akan seurakseen, niin on sen takana aina nuori mies. Sitten huomasin sen merkillisen yhteensattuman, että tyttö pujahti professorin asuntoon aina vähän sen jälkeen, kuin sinä olit kulkenut ikkunani ohitse. Ja kun näin, että sinä olit Stodiuksen ystävä, niin olit minunkin ystäväni, sillä se mies on saanut sieluunsa ainaisen sunnuntain, ja silloin ollaan vain hyvien ihmisten seurassa. Minä olen jo monta aikaa odottanut käyntiäsi ja olen ihmetellyt viipymistäsi. Sinä et juuri häikäile etkä viivästele, ja kummastelinpa, että näin paljon aikaa tarvitsit tähän valmistuessasi.
— Minä en uskonut onneani mahdolliseksi, sanoi Gabriel ja lisäsi sitten: Ja olenhan minä niin vasta-alkaja tässä asiassa.
— Jos missään, niin siinä me kyllä pian opimme, sanoi nauraen pormestari.
— Minä en tiedä, kuinka teitä kiittäisin —
— Ole kiittämättä, se on viisainta. Mene nyt jo, sillä huomaanpa sinun levottomana paikallasi seisovan, ja ajatuksesi ovat Barbaran luona. Mene, mene, tämä hetki kuuluu hänelle. Meillä kahdella on aikaa puhella myöhemmin.
Ja hän lykkäsi Gabrielin ovesta sisään ja sulki sen hänen jälkeensä. Sitten otti hän hatun päähänsä, meni pihamaan poikitse ja avasi Stodiuksen taloon vievän oven. Ja hetkisen päästä nuo ystävykset istuivat viinin ääressä, jonka Leena kävi noutamassa pormestarin kellarista.
Kun pikku Erik palasi kymnaasista ja Barbara hänet näki, niin hän sulki pojan syliinsä ja suuteli kiihkeästi.
Mutta poika huitoi käsillään vastaan ja kiukkuisena puhisi: