Ringius seisoi hämäläisen edessä kotvasen ja katseli hänen veriseen otsaansa.
— Ei se minun mielestäni kannata! sanoi hän.
— Ei makseta sitten, mutta mennään pois, sanoi hämäläinen
Kadulla horjahti hämäläinen hiukan.
— Kas kun huimaisee, sanoi hän. Tarvitsisi saada joisin miestä väkevämpää sisäänsä.
— Mennään ottamaan, sanoi Ringius tarttuen hänen käsikynkkäänsä, ja yhdessä he astelivat Merthenin krouvia kohden.
— Viisainta on juoda ne rahat eikä antaa haavurille, sanoi Ringius. Ja tiedänpä, että krouvarin Taava ilmaiseksi tekee sen, minkä haavurikin.
Krouviin tullessaan huusi Ringius:
— Taava, tulehan tänne parsimaan minun käsitöitäni! Ja sillä aikaa saa krouvari tuoda kokonaisen talarin edestä olutta kahdelle miehelle.
Taava, joka oli tottunut sitelemään pohjalaisten lellikkiensä haavoja, toimitti taitavasti tehtävänsä.