— Nyt te kaikki varmasti halveksitte minua!
— Minkä tähden? kysyi professori. Senkö tähden, että aioit itse päättää päiväsi?
— Niin. Onhan se synti ja suuri häpeä.
— Synti kyllä, mutta ei se mikään niin suuri häpeä ole. Ja sitäpaitsi, kun kerran tässä taas istut, niin eihän siitä kenenkään tarvitse tietää, jos se sinua vaivaa.
— Jolleivät muut sitä saisikaan tietää, niin muistan sen ainakin itse.
— Minä sanon sinulle jotain, sillä olethan jo niin vanha, että uskallan puhua omista heikkouksistanikin, minäkin olen aikonut päättää päiväni.
— Te, professori!
— Niin, minä juuri. Enkä minä häpeä sitä tunnustaa. Itsemurha-ajatus tulee jokaiselle kerran nuoruudessa. Se on lastentauti, jonka voitettuaan ihminen on entistään terveempi. Sinulla on tauti ollut tavallista ankarampi, siinä koko erotus.
— Jos te sen olisitte tehnyt, niin olisi se ollut vahinko, mutta mitä minusta, tällaisesta.
— Ei mikään ihmiselämä ole joutava hukkaan heitettäväksi. Mutta sano minulle, mikä aiheutti tämän tekosi. Mikä?