— Se on hirmuinen summa rahaa. Mutta, kun asiaa ajattelen, niin emmeköhän jotenkin sovi kaupasta. Vaikka summa on suuri, niin eihän minun sovi tinkiä rakkaan mieheni hautausrunosta. Kun on saanut niin hellän ja hyvän miehen kuin hänkin on ollut, niin kiitollinenhan minun täytyy olla hänen lähtiessään maailmasta. Tosin hän on paljon juonut ja humalassa räyhännyt, mutta vedetään viiva sen yli.
— Kauppa on siis päätetty!
— On minun puolestani, vastasi akka. Mutta kun näin puhelemme hyvinä ystävinä, niin etteköhän rahan edestä ottaisi jotakin rahan arvoista?
— Miksei, jos se vain täydestä menee.
— Odottakaahan tässä hiukan, sanoi akka ja meni tuvasta aittaa kohden.
— Laittakaakin kaunis runo, sanoi sairas heikolla äänellä. Ja muistakaa sanoa siinä, että minä olin herra ja määrääjä talossa. Minä olen tyytyväinen, kun sen sanotte. En minä muuta vaadi.
— Minä kyllä sanon, että te olette ollut toinen Salomo.
— Ei sitä sentään Salomoon tarvitse verrata, sillähän oli niin kovin monta muijaa. Kyllä minä tyydyn Taavettiinkin.
Akka tuli tupaan käsivarrellaan kasa vaatteita.
— Mitä, ottaisitteko rahan edestä vaatteita? sanoi hän.