Nauraen he juoksivat käsitysten katua pitkin ulos kaupungista ja
Kupittaan lähdettä kohden.
Gabriel riensi heitä vastaan. Ja kun hän hiukan kummastuneena katsoi
Barbaran vieressä olevaan tyttöön, sanoi Barbara:
— Sinä et ole tänään käynyt meillä, Gabriel, etkä vielä tunne
Vendelaa. Hän tuli tänään Tukholmasta.
Gabriel vei Barbaran tanssiin, ja seisoessaan siinä yksin tunsi Vendela äkkiä kaiken rohkeutensa katoavan. Hänen teki mieli juosta pakoon, heittää kaikki huvitteluaikeensa sikseen.
Äkkiä hän tunsi käden tarttuvan käteensä. Tulija oli tullut takaapäin.
— Tule tanssimaan! sanoi pehmeä miesääni.
Vendela kääntyi, näki Matthias Mathesiuksen, punastui, hymyili ja seurasi häntä tanssiin.
— Kuka sinä olet? kysyi Matthias.
— Olen Vendela Schaefer.
— Minä en ole sinua ennen nähnyt.