Kuin säikähtyneenä juoksi Vendela niittyä kohden. Piirissä yhtyi hän
Barbaraan ja sanoi:
— Kuka on tuo ylioppilas, tuo, joka tulee tänne päin?
— Jonka kanssa äsken tanssit? Hänkö?
— Niin.
— Hän on Matthias Mathesius.
— Minä juotin hänelle lähteen vettä, ja hän sanoi —
Barbara purskahti heleään nauruun jo ennenkuin Vendela oli lauseensa lopettanutkaan.
— Kuka käski, kuka käski tulemaan tänne? Se on rangaistus.
Piiri pyöri, ja äkkiä näki Vendela Matthiaksen sen keskellä. Tämä etsi jotakuta ja Vendelan nähdessään otti hänet parikseen.
Nyt oli jo Vendelan ensimmäinen arkuus kadonnut, ja hän uskalsi katsoa Matthiasta silmiin ja nauroi. Ja Matthias tarttui häneen ja nosti pelosta kirkuvan tytön korkealle ilmaan.