— Mitä tarkotusta varten?
— Tarvittaisiin rahaa.
— Niin, tietysti, mutta mihin?
Pelle epäröi hiukan.
— Koetettaisiin vähän paikata sen vanhuksen jalkaa.
Hän yritti hymyillä, mutta vavahteleva huuli petti; hän punastui ja katsoi maahan. Rehtori tuijotti häneen terävästi, korkea otsa valoisana.
— Sinun alotteestasiko tätä nyt hommataan?
— Minunhan sitä ensiksi teki mieli uutta rekeä, mutta toiset taitavat ajatella enemmän ukkoa.
— Mikäli olen kuullut, niin sinähän olet onnettomuuteen suurin syyllinen.
— Minua siitä syytetään, vaikka en reessäkään ollut.