— Miksi kysyt?
Filosoofi heräsi kuin unesta.
— Mitä tämä siis merkitsee? kysyi hän katkerasti.
Uudelleen purskahti tyttö itkuun.
— En tiedä… en ymmärrä. Minä… minun on… sääli, sammalsi hän.
Filosoofi sai kuin lyönnin. Hän tuli kalpeaksi ja tunsi viiltävää kipua sydänalassaan.
— Ymmärrän. Ei maksa vaivaa… Voi hyvin! sanoi hän tukahtuneella äänellä ja lähti kiireesti.
Sen jälkeen hän ei ollut Helviä kahdenkesken tavannut. —
Ohjelma loppui, ruvettiin tanssimaan.
Filosoofi istui paikallaan, häntä ei vähintäkään haluttanut. Voimistelijat pyörivät huimasti. Pelle näytti iloiselta… Kas! Siinähän kiiti Runoilija, valjuna kuin vaate… Rouva Lagus hymyili hänelle, silmät uneksuvina… Filosoofi vaipui mietteisiin. "Nainen ei tule koskaan täysi-ikäiseksi, hänellä pitäisi aina olla holhooja", muisti hän Schopenhauerin sanoneen. —