— Hyvä, hyvä! Sen teemme, kuului yhteen ääneen.
— Minä mielelläni kerron hänelle, kuinka ilkeitä te olette, sanoi
Pelle veneen pohjalta, puhaltaen sankan savupilven suustaan.
— Suus kiinni sinä, kivahti Runoilija. — Ehdotan, että Filosoofi valittaisiin puhujaksi.
— Kannatetaan!
— Siis… saamari! kirkaisi Runoilija äkkiä, hypäten penkiltä veneen pohjalle. Pelle oli saanut käsiinsä purtilon ja kaatanut sillä vettä hänen kenkäänsä.
— Sen veden minä vielä juotan sinulle, juupeli!
— Vahingossa meni, selitti Pelle nolostuneen ja viattoman näköisenä.
Kajasniemi oli noin pari kilometriä pitkä, kapea maakaistale. Se päättyi jyrkkään kallioon, joka päältä oli tasainen kuin tanssilava ja jonka juurella syvä vesi lainehti.
Kun laiva laski huviretkeläiset maihin, olivat seitsemännen luokan pojat vastassa rannalla. He olivat jo ennättäneet valita kauneimman paikan alueekseen. Kahvipannu porisi tulella, ja kupit olivat järjestyksessä nurmikolle levitetyllä pöytäliinalla.
Kuului sataääninen hurraahuuto. Kukin luokka, esimies keskellään, riensi kiireimmän kaupalla pesäpaikkaa etsimään. Hottentotit veivät riemumarssissa rehtorin leiriinsä.