— Herätyskello soi, vastasi hän.
— Missä se on? kysyi rehtori tullen hänen luokseen.
— Täällä, sammalsi Martti kaivaen onnettoman näköisenä herätyskellon pulpetistaan.
— Seisota se, käski rehtori tuimasti.
Ranta sulki kouraansa kilistimen, joka yhä pärisi.
— Äiti lähetti sen korjattavaksi. Minun piti viedä se suurustunnilla kellosepälle… Miten lie joutunut käyntiin itsekseen, koetti hän selittää, uskaltamatta odottaa rehtorin kysymystä.
Rehtori katsoi Marttiin kauan puhumatta mitään; selvästi pyrki naurun väre hänen huulilleen. Luokalta kuului tukahutettuja purskahduksia.
— Pane pois se, sanoi rehtori rauhallisesti.
Tuossa tuokiossa oli tunti kulunut loppuun. Rehtori toivotti pojille hauskaa joulua ja lähti hyvätuulisen näköisenä.
Tuskin oli hän ehtinyt ovesta, kun hirmuinen meteli nousi luokalla.