— Voi hyvä herra. Minä olen tällainen ruhju, oikein hävettää…
Kuinkas se Marttikin tuo vieraita, kun olen sairas?
— Älkää olko millännekään, hyvä rouva. Ei syy ole Martin. Puoliväkisin minä tänne tuppauduin.
— Niin, kyllä kai herra ymmärtää, millaista köyhän elämä on. Kuukauden päivät olen jo tässä maannut ja sitä ennenkin olin kivulloinen. Martti parka saa häärätä yötä päivää. Ei edes jouda läksyjään lukemaan eikä saa kunnon ateriaa…
— Mitäs äiti nyt?… hätäili Martti.
— Rouva on kai perin heikko? kysyi Runoilija.
— Olen. Kun korjaisi Jumala pois. Ei tätä kurjuuttakaan jaksaisi kärsiä… Ehkä olisi Martinkin parempi.
— Älä hyvä äiti…
— Niin, niin. Martti koettaa olla tyytyväinen. Mutta eihän hänellä enää ole vaatteitakaan, puheli sairas vedet silmissä.
Martti oli mennyt pöydän luo ja sanoi, teeskennellen iloisuutta:
— Tulehan katsomaan. Käännän paraikaa muuatta Maupassantin novellia.
Sen nimi on "Kuutamo". Oletko lukenut?