— En ole.
— Se on ihana kertomus. Käännän sitä ruotsinkielestä, vaikka olen tähän merkinnyt: suomennos ranskasta, jotta paremmin menisi. Täytyy vähän valehdella, ei auta.
Syntyi äänettömyys. Runoilijaa ahdisti oudosti. Hän katsoi kelloaan.
— Ei. Jos minä taas lähtisin, että sinäkin pääset jatkamaan työtäsi.
Terve mieheen… Hyvästi, rouva. Tulkaa nyt pian terveeksi.
— Hyvästi, hyvästi. Kiitoksia ystävällisyydestänne.
* * * * *
Muutamaa tuntia myöhemmin Runoilija soitti Paalasen ovikelloa.
Filosoofi tuli itse avaamaan.
— Kas! Sinäkö se oletkin? Terve, terve!… No mikäs sinua lennättää?
Näytät olevan perin innoissasi.
— Niin olenkin. Olen juossut kylästä kylään enkä hoksannut ennemmin tulla hakemaan sinua avukseni… Oletko koskaan käynyt Rannan Martin kotona?