"Ja katsokaa tarkkaan kaikki tavarat, ettei sitten tarvitse alvariin meillä juosta menoamassa kuinka sitä muka kaikenlaista roikaletta hyyssätään ja salatavaraa."
Olimme jo ymmärtäneet, että mies oli santarmi-urkkija ja kaivoimme papereita taskuistamme kohmettunein käsin.
"Panimajetje li vyi pafinski?" kysyin.
Pitkäpartainen, ilkeäsilmäinen mies oli ymmällä, eikä osannut vastata.
"Ymmärtääkö se suomea?" kysyin emännältä.
"Ka, tottakai tuo suomalainen poliisi suomea osaa."
"Anteeksi, minä luulin teitä santarmiksi, teillä kun näyttää olevan sama toimintatapa ja vieläpä ulkomuotokin. Tässä olisi passi."
Hämmentyneenä mies tarkasti tuvan ikkunan kajastuksessa "12 kuukauden lupaa oleskella maaseudulla". Eikä hän sanonut luotua sanaa.
"Tavarat kanssa", kannusti terhakka emäntä.
"Se toimitetaan vasta sisällä", tiuskasin. "Minä en rupea tässä avaamaan myttyjäni, saattaa pimeässä kadota."