Emäntä rävähytti silmiään ja hypisteli vakavana esiliinaansa. Syntyi äänettömyys.

"Tehkää nyt hyvin ja ottakaa leipää runsaasti. Ei sitä tahdo niin saada täällä pohjan puolessa", kehoitti emäntä ja poistui.

Sanomattakin on selvää, että me mielihyvällä noudatimme kehoitusta. Ja kun kahvi oli juotu, istuuduimme tulen ääreen, joka meitä varten oli uuniin tehty ja sytytimme paperossit. Hyvä oli siinä olla ja lämmitellä kangistuneita jäseniä, mielen pyrkiessä väkisinkin turhaan menneitä muistamaan ja kiusattoman äänettömyyden vallitessa.

"Hevonen on valmiina", kuului vihdoin ovelta.

"Saammeko maksaa."

Palvelustyttö otti rahat ja me puimme jälleen päällemme ohuet takkimme ja otimme myttymme nurkasta.

Mutta etehisessä seisoi emäntä, huulilla arka hymy ja tutkiva katse silmissä.

"Herrat tekevät hyvin ja ottavat tämän mukaan", pyysi hän hiljaa, ojentaen minulle huolellisesti käärityn paketin.

"Mihinkä tämä on jätettävä?"

Emännän katse painui maahan.