"Ryssän ukaasit."
"Ryssänpä joutavat olemaan."
Ja hetken päästä isäntä jatkoi.
"Olen minä sille sanonutkin, jotta on kai tässä maassa ihmisillä oikeus kulkea, vaan se siinä virassaan kokee olla, nuuskimassa."
"Suomessa on nyt, hyvä isäntä, nuuskijata jos minkä kaltaista. Mutta en toki olisi uskonut, että suomalainen maalaispoliisi noin ryhtyy ryssää palvelemaan."
"Ka, sepä sen."
Vilauksessa oli matka suoritettu. Mutta kun tarjosimme isännälle kyytimaksua, sanoi hän hevostaan kääntäessään.
"Eihän tästä mitä, tällä kertaa. Lähdin vain tuota oritta jaloittelemaan, se kun yhtä mittaa seisoksii siellä tallissa. — Hyvästi."
"Hyvästi, isäntä. Kiitos mainiosta kyydistä."
Kaulaa kaartaen, hulmuavin harjoin hepo lähti juoksemaan. Ja tuntui, kuin olisi meihinkin siirtynyt osa orhin meno-intoa, niin oli keveä jatkaa matkaa.