"Herra kapteeni, haluan yrittää sillan rikkomista."
"Ja miten aiotte menetellä, poikani?"
"Sen pitäisi mieluummin omana asianani, jos herra kapteeni sallii."
Kapteeni rypistää kulmiaan.
"Ja kuinka paljon miehiä tahtoisitte?"
"Menen aivan yksinäni. Kaikki mitä tarvitsen on kolme pommia, 'bachsteinia', sytytyslaitteineen."
"Yrittäkää, poikani. Bachsteinit järjestetään teille heti."
Tulee synkkä, pilkkopimeä syys-yö.
Hän pistää "bachsteinit", peltipeitteiset räjähdyslaatikot selkäreppuun, kietoo tulilangan ja räjähdyselohopea-nallit vedenpitävään kankaaseen, ottaa oivallisen parabellum-pistoolinsa ja lähtee matkaan. Hiljalleen hän kulkee niille tienoin, missä tiedetään ryssäin etuvartion olevan mutta lähes kilometrin sillasta syrjään, virran yläjuoksun puolelle. Hän makaa liikkumattomana, kuuntelee, katsoo kiikarilla, mutta mitään ei voi nähdä pimeässä. Vihdoinkin kuuluu heikko köhähdys, siellä on siis kaksoisvartio. Hän väistää sitä huolellisesti ja ryömii miltei vatsallaan tiheikössä. Väsyttää, hiki valuu virtanaan ja sydän jyskyttää, mutta yhä hän etenee.
Vihdoinkin ohi vartion!