Hän ryömii nyt rohkeammin ja paljoa nopeammin. Maa alkaa viettää ja yhtäkkiä on edessä virran musta kalvo. Hän kuuntelee tuokion, mutta kaikki on hiljaista. Sitten soluu hän hitaasti vuolaaseen virtaan, jonka kylmä vesi puistattaa hänen ruumistaan ja alkaa kuljettaa häntä hyvää vauhtia.
Hän ei ui, hän pysytteleikse vain pinnalla tarkasti ympärilleen tähystellen ja antaa virran viedä.
Jo piirtyy silta synkeää taivasta vasten hänen edessään. Kun hän on solunut lähelle, antaa hän ruumiinsa vaipua veden alle, tekee sillan alle jouduttuaan pari kolme voimakasta uintiliikettä ja tarttuu perustuskiviin ryssänpuoleisessa päässä.
Varovasti kohottaa hän päätään. Kuuluu selvästi vahtien askeleet ja hiljainen puhelu. Äärettömän vitkaan kapuaa hän yhä ylemmäs, vähitellen kohoutuen ja varoen, ettei veden tippuminen hänen vaatteistaan mitenkään kuuluisi.
Nyt saa hän pistetyksi bachsteinit sillan ja kiviperustuksen väliin, sijoittaa niiden välille räjähdyskuutioita, käärii tulilangan esille ja pistää nallin varovasti räjähdyskuutioon.
Tulilanka on lyhyt, se kestää tuskin minuutin palaa. Hän pistää sen ympärille avaramman putken, estääkseen tulen näkymästä. Sitten iskee hän suojaisimmassa komerossa öljysytyttäjällään tulta; kuuluu sihinää ja lanka alkaa palaa.
Hän kiiruhtaa, laskeutuu veteen, sukeltaa, auttaen kaikin voimin käsillään, kun vuolas virta alkaa häntä viedä. Hän on tukehtua, mutta hän sukeltaa yhä vaan, ponnistellen henkensä edestä.
Kumea pamaus tärähyttää omituisesti veden sisässä hänen korviaan; tuntuu kuin olisi virta vavahtanut. Hän sukeltaa vieläkin syvemmälle, peläten lentävien kivien ja sillan kappaleiden osuvan päähänsä.
Kun hänen vihdoin täytyy kohota pinnalle, on kaikki ohi. Kuuluu vain sekavaa hälinää, huutoja ja voivotusta. Keventyneenä ja voimakkaasti uiden soluu hän yhä eteenpäin. Virta tekee mutkan, kääntyen hänen komppaniansa alueelle ja vaara on ohi. Samassa kuuluu ankaraa pauketta ja kuularuiskun rätinää, kapteeni on antanut hyökkäyskäskyn…
Kun granaatti lennähti melkein jääkärien sekaan, hätkähti hirren päällä istuva uneksija hiukan, katsoi mutaiseen kuoppaan, johon suon vesi nyt pyörteisenä syöksyi ja kopeloi tulitikkuja taskustaan. Kun hän vihdoin sai valkean, huomasi hän paperossinsa, joka pitkän aikaa oli ollut sytyttämättä hänen hampaittensa välissä, niin kastuneeksi, ettei se enää ottanut tulta.