"Minusta se on ilmeinen vääryys."
"No, seuraa sitten mukanani. Zugführerin hyllyllä on kaksi komeata pulloa. Hiivit sisään kuin haamu, äänettömästi ja hiljaa, nappaat pullot käsiisi ja sitten ulos aika kyytiä. Minä aukaisen sinulle oven."
"Peijakas, mutta jos joudun kiinni."
"Etkä joudu. Ja syytä minua sitten; kun ollaan yhdessä juonessa, niin olkoon vastuukin yhteinen. Ala laputtaa."
Suureksi kummaksi hautavahdeille, jotka äänettömässä yössä tuijottelivat Missen sumuiseen notkoon, kuljetti ryhmäpäällikkö alastonta miestä pitkin rintamalinjaa. Zugführerin kämpän kohdalla he pysähtyivät ja kumpikin kuunteli henkeä pidättäen. Kaikki oli haudan hiljaista. Sitten raotti ryhmäpäällikkö ovea ja silloin tunkeutui korviin matala ja tyyni kuorsaus. Yhä leveämmälle aukeni ovi ja alaston mies vilahti notkeasti kuin kummitus sisään, seisoi hetken pamppailevin sydämin ja kiiluvat silmät etsivät ahnaasti pitkäkaulaisia hyllyn pimennosta. Huomasi, kyykistyi, sieppasi nopeasti käteensä ja oli lähdössä jo, mutta kuinka olikaan, kyynärpää sattui verhoon ja jotakin pudota romahti lattialle, synnyttäen melkoisen kolinan. Samassa käännähti saksalainen luutnantti ja kysyi unisesti.
"Was ist los?"
Silloin seisoi ryhmäpäällikkö ovella tyynen rauhallisena ja hänen ohitseen livahti alaston pullovaras notkeasti kuin kärppä. Ja sotilaallinen ilmoitus kuului:
"Gruppenführer vom Nachtdienst."
Tähän ääneen zugführerkin heräsi, kavahti vuoteessa istualleen ja kysyi:
"Mitä on tekeillä?"