"Lähetä heti patrullille joka ainoa mies."
Senkaltaisia, yhä kiihtyviä huudahduksia alkoi sadella yhä tiuhempaan.
"Se olisi matalaa", sanoi silloin zugführer, joka oli kaikkein kuumimmillaan.
"Mutta tehkäämme rehellinen viikinkiretki heidän kämppäänsä ja jos siellä mitä on takaisin ottamista niin ottakaamme."
"Se on toista", sanoi siihen zugführer, "yö on sateinen ja pimeä, eikä siellä ole helppo tuntea toisiaan; mutta muistakaa, ettei kukaan saa tietää minun olleen mukana."
Niin lähtivät iloiset miehet ankaralle retkelle, varustettuina pistooleilla, jotka aina riippuivat heidän vyötäisillään; pälkähtipä erään päähän ottaa haudan kaapista käsigranaattejakin mukaan. Vartiat sivuutettiin etäämpää ja uhkaavana alkoi ketju kiertyä sateisessa yössä kysymyksenalaisen kämpän ympärille.
Kämpässä miehet makasivat syvässä unessa täysissä pukimissaan, kuten aina; kukaan ei aavistanut vaaran lähestyvän. Ja ulkopuolella haamut, jotka taisteluhaluisina yhä lähenivät, vaivasivat aivojaan, millätavoin he oikein tekisivät ryntäyksensä, tarvitsematta näyttää kasvojaan. Silloin pälkähti sen miehen päähän, joka oli ottanut käsigranaatteja, oiva tuuma. Hiljaa hän kiipesi kämpän matalalle turvekatolle jonka keskellä pieni peltinen savupiippu törröttävänä kuvastui synkeää taivasta vasten, ja yks kaks oli granaatin sytyttäjä temmattu ulos ja granaatti itse kiiri kolisten kämpän ahjoon. Tämä ahjo oli matala, tiilistä kyhätty, neliönmuotoinen kiuas, jossa oli peltinkappale hellana ja jonka toisesta laidasta mainittu savutorvi johti katolle. Kuuluipa nyt ankara täräys kuin kanuunan laukaus. Kämpässä pyöri ja viuhui hirmuisella vauhdilla tuhkaa, tiilinkappaleita, kypenöitseviä kekäleitä ja granaatin siruja, kuitenkaan kenellekään vahinkoa tekemättä. Tukka harjaksi kohonneena syöksähtivät miehet pystyyn ja unenpöperöisinä luullen, että vihollinen oli heidät yllättänyt, tempasivat he kiväärinsä ja ryntäsivät hirmuisella voimalla ulos.
Pamaus oli kuitenkin liiallisella jylinällään pelästyttänyt piirittäjät; kenties oli ulkoilma hieman ehtinyt jo jäähdyttää heidän tulisia otsiaan ja sotaista intoaan. Joka tapauksessa he viipymättä kiiruhtivat pakosalle toisten rynnätessä heidän jälkeensä.
"Omia ryhmänjohtajia."
"Ahaa. Se oli kosto konjakista."