— Sitten alkoi edestämme kuulua läheneviä askeleita: zugführer varmaankin oli tarkastuskäynnillään. Toverini pysähtyi, kuunteli, kyyristyi veneen taa, joka juuri oli kohdallamme — muistathan tuon vanhan, kumoonkäännetyn veneen, jonka alla toisinaan salaa tupakoimme sateisina iltoina — käänsi vapisevin käsin varmuussiiven ja odotti.
"Sehän on yövuorossa oleva upseeri", sanoin matalalla äänellä, ottaen kuitenkin kiväärin olaltani.
"Halt, wer da?" (Seis, kuka siellä?) kysyi hän väräjävin äänin.
"Offizier vom Nachtdienst!" (Yövuorossa oleva upseeri), kuului vastaus.
— Mutta siihen hän ei tyytynyt, piti olla tunnussana; eikä hän senkään jälkeen tullut pois veneen takaa. — Kun olimme selviytyneet upseerista ja jälleen astelimme rinnattain, vilkaisi hän minuun parikin kertaa arasti, suurilla, kummallisen lempeillä silmillään, joista välähti pingoittunut tuska. Ja me vaikenimme jälleen kuin yö, jonka äänettömyydessä suuret tähdet loistivat.
— Minua alkoi omituisesti kiusata, kaikki kerrassaan, hänen nöyryytensä, hiljaisuus, yön tenhoisa loihtu. Ja niin aloin kerätä ajopuita rannalta, pyöreitä pölkkyjä, lautoja, vettyneitä laivan jäännöksiä, joita me poltimme kämpissä, muistathan, kuivan puun puutteessa. Minä sälytin raskaita taakkoja hänen leveille hartioilleen, eikä hän vastustanut, vaikka valonheittäjä häntä kiusasi. "Toimintaa tässä tarvitaan", ajattelin, mutta se johti meidät jutteluun.
— Niin olimme vihdoin tulleet sille kohdalle, johon harjun juoksuhaudasta erkaneva tulotie päätyi, paikalle, jossa partio-vaihdos tapahtui, ja meidän oli lähdettävä etulinjan puoleiselle osalle, — piikkilankoihin asti. Aluksi hän hidastutti käyntiään, sitten pysähtyi hän kokonaan sanaa sanomatta ja katsoi merelle.
"No!" kehoitin häntä.
"Tokko… tokko enää kauemmas… kannattaa mennä kauemmas. Onhan siellä seisova vartio, harjulla." (Hän tarkoitti rintamalinjan pohjoisinta kaksoisvartioa, joka seisoi jonkun matkaa edessämme, rantaäyräällä, vankassa neliössään).
— Hän oli paljastanut itsensä; hänen äänensäkin sen teki. Kätkin pilkan, johon minulle syttyi halu, ja sanoin vakavasti: