"Onhan se meidän velvollisuutemme, partioalue on kerta kaikkiaan määrätty."
"Eihän siellä ole ketään", hän huomautti.
"Sen parempi meille."
"Mutta valonheittäjä! Näkevät, ampuvat. Emmehän siellä mitään hyödytä.
Turhaa, aivan, aivan turhaa."
"Määräys kuin määräys."
Hän kiihtyi hieman.
"Ampuvat taas… voi sattua, suotta. Eihän sellaisella urhoudella ole mitään tarkoitusta… Eihän voi olla tarkoitus, että sotilas suotta panee henkensä alttiiksi."
Silloin pilkkasin häntä.
"Määräys, johan sanoin. Ja mitä sinä hengestäsi, ei se ole kalliimpi kuin muidenkaan. Kun on käsketty panemaan alttiiksi, niin pane, sillä hyvä. Ja veikkonen, tässä toimessa ei kyllä hengestään pääse, ei vaikka koettaisi… No, alahan laputtaa!"
— Vaaraa ei tosiaan ollut juuri laisinkaan, mutta hän ryhtyi tenään, kummallisen kiihkeästi, heikoin äänin.