Sitten alkoi yhtämittainen körötys junassa Malmöhön saakka. Täällä meidät johti erikoinen vastaanottaja yömajaan, missä me pianoa soitellen ja hienottaria tanssittaen saimme hauskasti illan kulumaan. Seuraavana päivänä tultiin Trelleborgiin, missä etappi-mies kuljetti meidät ilman tarkastusta tullin läpi lautalle; tullimiehet vain ymmärtävästi naurahtivat, kun menimme ohi. Yhtä helposti tuntui Sassnitzin "vastaanottaja" selviävän saksalaisista tarkastajista. Ja niin olimme siis tulleet Saksanmaahan.

Yhä enemmän ja enemmän alettiin meitä pitää valvonnan alla ja kohdella kuin vankeja. Se tuntui sitäkin ihmeellisemmältä, kun se meidän mielestämme oli täällä, vieraassa maassa, tuiki tarpeetonta. Emme siitä kuitenkaan suurin piitanneet, paljon enemmän meitä, kiinnitti ihmisten uteliaisuus, kun he ällistelivät meidän pukujamme ja kamppeitamme. Ja olihan todellakin vähän omituista, kun esim. Hampurissa, missä sää silloin oli suunnilleen sellainen kuin Helsingissä lokakuulla, vaelteli villinnäköinen nuorukaisjoukko paulakengät punaisine tupsunauhoineen jaloissa ja pontevat karvalakit päässä. Ainoastaan parilla meistä oli nimittäin ollut kylliksi rahaa tavallisten kenkäin ostoon.

Hampurissa vietimme viimeisen vapaan yön; seuraavana päivänä, 10 p:nä helmikuuta saavuimme määrän päähän, L.L:ään, Lockstedter Lageriin.

II.

LOCKSTEDTIN LEIRILLÄ

1.

VASTAANOTTO.

Lockstedtin kylä sijaitsee Hampurista luoteeseen, pienen Izehoen kaupungin lähettyvillä. Ympäristö on tasaista ja suomalaiseen luontoon tottuneelle kolkkoa; suuria, kuloheinäisiä harjoituskenttiä avartuu toinen toisensa jälkeen pienten, tiheään kasvaneiden metsäsaarekkeiden välillä, toisin paikoin on sentään hauskemmankin näköisiä lehtoja ja kunnaita. Pohjanmeren kosteat tuulet pitävät talven leutona, mutta sumuisena ja räntäisenä; lunta sataa niukalti, eikä pakkanen nouse yli 15° C. Kesällä sensijaan on aavoilla kentillä hyvinkin kuuma, ja kiusaavan suorilla teillä runsaasti pölyä.

Kylä itse on tavallista saksalaista mallia, jyrkkäkattoisine, räikeänvärisine taloineen, lukuisine kapakoineen ja kauppapuoteineen. Sen laidassa sijaitseva leiri on niinikään erikoista huomiota ansaitsematon kaupungin katuja muistuttavine teineen ja säännöllisesti järjestettyine parakkeineen, joista toiset ovat tiilestä ja valkeiksi rapatut, toiset — kesä-asunnoiksi tarkoitetut — rautapellistä. Se on korkean aitauksen ympäröimä, ja portilla seisoo vahti.

* * * * *