Vähitellen alkoi miehistön silmissä kiilua tyytymättömyys. Vapaaehtoisina oli tänne tultu ja jätetty kodin tärkeät työt, oli tultu taistelemaan, eikä tekemään paraatitemppuja. Kättä, jopa sormenpäätäkin täällä korjattiin, mutta minkäänlaista asetta ei tähän käteen ollut antaa, vaikka alinomaa luvattiin. —
Muistan varsinkin erään kerran, jolloin harjoituksissa, loma-ajalla, jonkinlainen lähetystö tuli uhkaavana kyselyille.
— Mistäs ne aseet saadaan?
— Osaatteko lukea?
— Tietysti, herra jääkäri.
— Katsokaa ohjekirjaanne, siellä sanotaan aseet jaetaan päällystön kautta.
— Mutta koska?
— Kun alatte edes osapuilleen kyetä niitä käyttämään.
Mikä kiusa vastatessa, sillä eihän itsekään tiennyt aseiden tulosta yhtään mitään. Niiden hankinta oli tietysti vaikeaa ja saattoi viivästyä.
Joku joukosta murahti: