Oli käynyt selville, että meille kuuluvia ruokavaroja oli hävitetty, jopa suorastaan varastettu ja myötykin. Päämestari sai siitä ansaitun rangaistuksensa, joutuen tiilinpäitä lukemaan. Ja, mikä onnellisempaa, keittiöön, joka kokonaan oli saksalaisten aliupseerien hallussa, saatiin nyt lähettää suomalainen peräänkatsoja valvomaan ruuanlaittoa.
Kelpasi taas elellä. Rautaisten annosten syönti oli kyllä eräänlaisena tahrapilkkuna maineemme kirkkaassa kilvessä. Mutta sekin alkoi jo unohtua ja oli kai korkeudessa tullut ymmärretyksi, koska minkäänlaisiin rankaisutoimenpiteisiin ei ryhdytty — kunnes yhtäkkiä uusi suru, uusi masentava häpeä painoi päät alas: jääkärit Vickström ja Tuominen karkasivat, hiipivät ryssän puolelle. En tahdo yksityiskohtaisesti kertoa näiden petturien teosta. Riittää, kun mainitsen, että se löi meidät maahan kuin ruttotauti. Synkeinä me uumoilimme toisiamme, mielessä salainen epäilys. Mistä enää voi tietää, kuka oli kavaltaja, santarmikätyri? Olitko sinä sellainen, tai sinä? Epäluulo myrkytti oivallisen toverihenkemme, sillä me aavistimme, etteivät nämä kaksi olleet ainoita. Mustia miehiä, ryssien rahoilla palkatuita, saattoi vilistä joukossamme. —
Ja juhannus oli juuri ovella.
5.
RUMPUTULESSA.
Oli leppeä, ihana ilta; ja juhannus.
Palasin juuri työmaalta ylioppilas M:n kanssa — häntä sanottiin tavallisesti Tekijä-Eekaksi [myöhemmin kaatunut Suomen vapaustaistelussa. Tekijän huom.], ehkei vähimmin loistavan kortinpeluu-taitonsa vuoksi — vilkkaasti jutellen kotimaasta. Muistelimme ihania kotoisia juhannusöitä, kokkoja, tervatynnyreitä, haitarin säveliä lahdelmilta, lehtimajoja, niin, kaikkea, kun kuulin zugführer H:n huutavan nimeäni. Riensin hänen luokseen jääden asennossa odottamaan.
— Te menette suutariin viemään joukkueen rikkinäiset saappaat korjattaviksi. Ne on koottu Jukolan verannalle. Valmiiksi paikatut tuotte tullessanne.
— Kuten käskette, herra zugführer.
Haukattuamme palan leipää ja tietenkin ensin korteilla katsottuamme, kuka saappaat kantaisi, lähdimme matkalle, taakka minun olkapäälläni. Kun suutari asui rintaman takana, samassa paikassa, missä keittiömiehet ja vääpelikin, kertyi taivalta noin kolmisen kilometriä. Tie kulki aluksi kenttärataa pitkin, ohi kanttiinin, ja painui sitten miltei rintaman suuntaisena komeaan hongikkoon.