* * * * *
Tietenkään eivät kaikki tiedusteluretket olleet yhtä rauhallisia. Toisinaan ampua räiskyteltiin aika tavalla. Milloin keikahti ryssä, milloin suomalainen sai maistaa kuulasta. Mutta yleensä oli tiedustelu edelläkerrotun kaltaista vaeltamista aavalla pellolla, kesäyön selkeässä valossa.
Patrullimme tuotti komppanialle ensimäisen rautaristin joka annettiin johtajallemme, ryhmäpäällikkö T:lle.
7.
PUNATAUDISSA.
Kun heinäkuun poudat vihdoinkin alkoivat, kuivui suo nopeasti. Pukkien varassa lepäävät puolapuukäytävät jäivät korkealle yli vedenpinnan. Sinne tänne ilmaantui miltei kuivia maa-alueita ja muutamilla mättäillä punersi iloksemme jokunen mansikkakin.
Mutta samalla alkoi suo tavattomasti haista. Vesi lätäköissä ja kuopissa muuttui keltaiseksi ja ikäänkuin paksummaksi. Siinä vilisi kaikenkaltaisia eläimiä ja sen pinnalla kiilsi jonkinlainen rasvakerros. Multaa kaivaessamme olimme suosta löytäneet pari puolimätää ruumista ja sekin herätti monenmoisia epäilyjä.
Taudit alkoivat raivota. Lukuunottamatta syyhyä, joka jo ennemmin oli useita kiusannut, saivat monet kummallisia ihottumia ja rupia ruumiiseensa. Muutamia sairastui keuhkotautiin, mutta yleisin kaikista oli punatauti.
* * * * *
Muistan erikoisen hyvin, kuinka kävin noutamassa sen päivällisen, jota en enää saanut syödyksi. Ruokatynnyri, jolla joukkueen soppa-osa kannettiin kenttäradan päästä, oli vastikään tuotu jakopaikalle. Pojat seisoivat pitkässä rivissä keitto-astiat käsissä ja päivystäjä jakoi hiki hatussa. Kai ryssät näkivät meidät, koska pari shrapnellia tulla sähähti aivan lähettyville. Sattui siinä hauptmanni juuri kulkemaan ohitsemme. Hän komensi pojat nopeasti kämppiin, ja taas tulla suhahti pommi. Mutta ihme ja kumma. Joukko seisoi järkähtämättä ikäänkuin hiukan ihmetellen ja aprikoiden, jotta kaiketi tässä olisi päällikköä toteltava, mutta pitäisi se soppakin saada. Vasta toisella komennolla pöllähti parvi vähän hajalleen — eivät kuitenkaan ne, jotka seisoivat lähinnä tynnöriä.