— Nyt on ainetta, mutta kyllä sain soittaa suutanikin, ennenkuin heltisi.
Haitari-Jali sieppasi yhden pullon, pyörähti osavasti kantapäillään ja alkoi laulaa, napsutellen sormillaan tahtia tunnetulla taidollaan:
Vaikka minä olen näin pikkanen poika niin jessus mun luontoani, hep haliali lei, hep haliali lei…
Oli todellakin harvinainen tilaisuus. Majurin määräyksestä oli väkijuomien käyttö kokonaan kielletty, eikä niitä annettu, eipä edes myöty meille, kuten saksalaisille. Nyt oli kuitenkin keksitty muuan salakaupustelija, lyöty pennit yhteen ja yritetty hankkia tätä harvinaista mielenylennystä. Olihan nyt kerrankin asema sellainen, ettei joka hetki tarvinnut olla hälyytysvalmiina ja täällä oli nähty niin monta nälkää, koettu kovaa ja eletty ikävää, että kaipasi vaikkapa keinotekoistakin huumausta.
Pöytään ilmestyi emalji-mukia ja sotilaan läkkisiä juoma-astioita, padasta ammennettiin kiehuvaa vettä, Sakariini otettiin esille ja istuttiin juhlimaan. Seinänrakosissa palaa ritisi parissa kolmessakin kohden iloinen päre ja poikien silmät kiiluivat kuin tinanapit laihtuneista kasvoista.
Jo kohosivat maljat ja huutaen hurraata juotiin kotimaan ja jääkärien, komppanian ja kämpän onneksi. Sitten laulettiin hurjalla voimalla kuorossa:
Vaasan veri ei vapise, eikä Kauhavan rauta ruostu. Niskasta kiinni ja puukolla selkään, ellei se muuten suostu.
Jos outo olisi katsellut tuota nuorta, villiä joukkoa, joka nyt oli heittäytynyt oikein irralleen, noita kalpeita, kovettuneita kasvoja ja kuoleman edessä terävöityneitä silmiä, niin varmaankin olisi hän pitänyt sitä raakojen huimapäiden seurana ja katkeroituneena kysynyt: nämäkö nyt ovat niitä, joiden väitetään uhranneen kaikkensa isänmaalleen. Täytyi tuntea heidät tarkkaan huomatakseen, että tuo remuava hurjuus oli vain tehtyä ja että tuon näennäisesti karkean ja kylmyyttä tavoittelevan kuoren alla sykki lämmin ja herkkä sydän. Silloin myöskin näki, kuinka huonosti tahallisen raa'at sanat monestikin salasivat luonteen hienouden — aivan kuten jokapäiväisessä elämässä sievistelty puhetapa useasti paljastaa sisäisen tyhjyyden ja alhaisuuden. —
Iloliemi alkoi vaikuttaa. Puutteellisesta ravinnosta heikontuneet jääkärit humaltuivat helposti. Poskille kohosi nuorekas punerrus ja keskustelu sai uutta vauhtia. Eetu esitti "Herra Petterin", sitten alotti Haitari-Jali pitkäveteisellä ja murheellisella säveleellä suositun ja kämpän vakituiseksi arkkiveisuksi tulleen laulun, johon toisetkin heti yhtyivät:
Kaks miestä siinä katseli
ja joukko naisia,
Kun Peltonen puukolla veisteli
Kososen kurkkuja.