Olin pohjoisessakin.
Olinko hiihtänyt?
Tietysti.
Olinko käynyt Inarissa tai Kuolassa asti?
En.
Kittilässä sitten?
— Sano hemmetissä olleesi, siitä se tykkää, kuulen toverini kuiskaavan.
Olen ollut Kittilässä. Osaanko ajaa poroa?
— Sano hiidessä… Välttävästi.
Napa otti jälleen muistikirjan esille ja teki sinne merkintöjään. Sitten seurasi toisten kuulustelu, samaan malliin. Ja aina tuli merkintöjä kirjaan. Kun keskustelumme jatkui ja kaikenkaltaisia mitättömyyksiä esiteltiin, sai taskukirja, jota ehtimiseen täytyi hakea milloin toisesta, milloin toisesta taskusta, riistä osansa, sormi lennähti nenänpäähän ja otsa rypistyi. En ihmetellyt ollenkaan, että kun lyijykynä sattui putoamaan ja se syvään kumartaen ojennettiin Navalle, muuan pojista hiljaa mutisi.