— Paneekohan tuo tuonkin muistiin?
Alkoi esitys retkestämme. Kartalta Napa näytti tien ja ryhtyi sitten selostamaan yksityiskohtia, käyttäen meikäläistä johtajaa tulkkinaan. Kuuntelin sitä tarkkaavasti pitkän aikaa, mutta mitään uutta ei ilmaantunut ja seikkoja, jotka olivat itsestään selviä, teroitettiin mieleen kuin kielioppia koulussa. Tulin hajamieliseksi ja ajatukseni siirtyivät menneihin aikoihin. Muistin kiertokoulua… Herra siunatkoon vanhaa kiertokoulunopettajaa…
Kun tunti oli umpeen kulunut, nousi Napa, luvaten seuraavana päivänä jatkaa; pitkän aikaa me vaelsimme joka aamu kuulemassa näitä esitelmiä. Mutta tällä kertaa oli työ lopussa ja me uudet miehet saimme lähteä ostamaan itsellemme siviilipukuja. Ei kuitenkaan omin päin; erityisesti tähän toimeen komennettu herra tuli mukaamme, määräsi kuinka kalliita tarpeemme korkeintaan saattoivat olla ja suoritti laskut. Hienoiksi se silti veti miehet, vaikka ei tavara ollutkaan niin ensiluokkaista.
Sitten annettiin pojille seuraavan malliset komeat olo-todistukset.
"Jääkäri N.N. 27:stä jääkäripataljoonasta on komennettu Berliniin Yli-esikunnan palvelukseen. Hänellä on oikeus käyttää siviilipukua ja viran puolesta kehoitetaan kaikkia virkamiehiä osoittamaan hänelle avuliaisuuttaan."
Siinä oli paperi, jota kelpasi näyttää ja joka kaikkialla teki vaikutuksensa. Kun vielä oli saatu runsas palkka, 10 Saksan markkaa päivältä, jolla kuitenkin piti maksaa asuntonsa ja ruokansa ja joka annettiin kolmeksi päiväksi kerrallaan, kiiruhdimme hakemaan itsellemme huoneita. Oli tämä toki toista kuin vaivaiset 53 penniä rintamalla! Myöhemmin kuitenkin huomasimme, että nytkään ei voinut syödä lähimainkaan kyllikseen, mikäli halusi pysyä kohtalaisessa tupakassa.
* * * * *
Oltiin menossa Berlinin harjoituskentälle, jossa meitä koulutettiin "pommareiksi". Tällä nimellä kutsuttiin yleisesti niitä miehiä, jotka olivat erityisesti opetetut käyttämään kaikenkaltaisia helvetinkoneita, tulensytyttäjiä ja käsipommeja, sekä tämänlisäksi särkemään siltoja, telefoonijohtoja, vetureita j.n.e. Heitä lähetettiin Suomeen ehkäisemään ryssien ampumatarpeiden kuljetusta ja tuottamaan viholliselle muutakin vauriota.
Vanhalla kokoontumispaikallamme Potsdamer- ja Bülow-katujen risteyksessä, seisoi miesjoukko täysilukuisena. Ei kuitenkaan yhdessä rykelmässä, vaan kaksi tai kolme paikassaan, mitkä kävellen lähettyvillä, mitkä keskustellen. Jo saapui Napa. Pojat nostivat hattuaan.
— Strastvuite! sanoi hän hymyillen lähimpänä seisoville.