Sormi lennähti nenänpäähän, kulmakarvat kohosivat ja kasvot saivat miettiväisen ilmeen. — Te ette ole tyhmiä, sanoi hän.
Sitten alkoi entinen muistikirjan kopeloiminen taskusta ja keskustelu jatkui vanhaan malliin. —
Ja nyt ryhdyttiin jälleen ankariin valmistusharjoituksiin. Kaikki Berlinissä opitut asiat käytiin uudelleen läpi. Rankkasateessa vaelsimme salaperäisinä penikulmamääriä synkkiin metsiin, missä räjäytettiin mädäntyneitä kantoja ilmaan, tai rakentelimme puusiltoja, jotka sitten ammuttiin rikki, vaikka ne paraiten olisivat totelleet paria kelpo lyöntiä kirvespohjalla. Aikaa kului. Tuli huhtikuu. Vihdoin lähti kolme miestä matkaan — heillekin sattui onnettomuus Ruotsissa. Ja niin oli Navan suuri ekspeditsiooni lopussa.
* * * * *
Sunnuntaisin, kun mentiin lomalle, tarjosi Münsterin paikallisjuna oivaa apuaan. Vaivatta pääsi läheisiin kyliin, Hermannsburgiin, Beckedorfiin j.n.e. etsimään jotakin suuhunpantavaa. Sillä kerjuussa me kävimme kuin mustalaiset, talosta taloon, leipurista leipuriin, ja samoin tekivät saksalaisetkin sotilaat. — Rohkaisten mieltään astui jääkäri sisään.
— Hyvää päivää. Olisiko teillä munia myödä?
— Täällä on käynyt tänä aamuna jo niin monta. Mutta minä koetan katsoa.
Ihmeellistä väkeä nämä saksalaiset maalaiset. Kaikilla oli heillä sodan kanssa jotakin tekemistä. Kellä oli poikia, kellä puoliso, kellä veli rintamalla. Ja aina heidän kärsivällisyytensä ja hyväntahtoisuutensa riitti. He säälivät ja rakastivat sotilaita arvatenkin omaisiaan muistellen. Vaikka kaikkinainen myynti oli kiellettyä, eivät he voineet ajaa nälkäistä isänmaan urhoa auttamatta pois, vaan ennemmin rikkoivat. Tietenkin oli sellaisia, jotka tekivät sitä voiton pyynnöstä, mutta heitä voi pitää poikkeuksina; monet antoivat melkein ilmaiseksi. Ja vaikka sotilaita kävi kuin virtaa aamusta iltaan heidän taloissaan, eivät he tuskastuneet, vaan koettivat jakaa kaikille, minkä suinkin riitti. Vahinko vain, että heidän murrettaan oli kovin vaikea ymmärtää. —
Kun munat ovat paperiin käärityt, saattaa ostaja jatkaa aina senmukaan minkälaisen käsityksen hän on talosta saanut.
— Ehkä teillä olisi palanen leipää?