Säpsähdin aikalailla, vaikkei hän ilmottanut minulle mitään uutta ja vaikka joka hetki olin jotakin tällaista odottanut. Kaiketi ilme kasvoillani petti; siitä raivostuin mielettömästi.
— Älä! No voi veikkonen! Mutta mitäs olet hätäillyt… No, pikaisilla häillähän siitä pääset.
Katsoin häntä julkeasti silmiin.
Hän rupesi vapisemaan. Otsasuonet paisuivat, kiihkeästi kaivoi hän taskustaan jotakin, arvattavasti revolveria, ja sitä tehdessään kähisi hampaitaan kiristellen:
— Konna, konna! Johan sen sinulle kerran sanoin.
Aloin sydämettömästi ja kimakasti nauraa. Vakuutan, etten vähintäkään pelännyt.
Kuvastuiko kasvoillani jotakin, koska hän jäi tuijottamaan niihin ottamatta asettaan esiin? Hän näytti voimattomalta ja masentuneelta; hänen katseensa ilmaisi kauhua.
Tuli hiljaista, koski vain lauloi. Linnunrata kulki vaaleana päämme päällä, ja seulovainen vilkutteli ystävällisesti. Kaarlo kääntyi minusta poispäin ja katseli hopeista utua, joka keinui pehmeänä kuohujen yllä. Uneksiko hän, vai teeskentelikö hän, siristäen silmiään? Kuutamossa näyttivät hänen kasvonsa luonnottoman kalpeilta. Kädet pusertelivat hermostuneesti sauvoja… Yhtäkkiä hän survasi suksensa liikkeelle. Tuskin huomasinkaan, ennenkuin hän jo kiisi huimaa vauhtia jyrkännettä alas suoraa päätä koskeen. Huikea tunne karmasi selkäpiitäni, hyppäsin suksiltani ja vaistomaisesti otin pari kolme juoksuaskelta hänen peräänsä…
Sattui hullunkurisesi: keskellä mäkeä hän horjahti, kaatui selälleen, sauvat vain pyörähtivät ilmassa. Lumi ryöppysi hänen ympärillään, ja sukset lensivät jumalan nimeen. Katselin vähän aikaa pitkää, sinivarjoista vakoa, jonka hänen ruumiinsa oli uurtanut hankeen. Sitten purskahdin nauramaan, sydämeni pohjasta, ja hiihdin kotiin hänestä sen enempää välittämättä.
Tahallaanko hän heittäytyi nurin? Tekisi mieleni niin uskoa, mutta eiköhän se ole väärin. Ei sovi vihamiestäänkään alentaa yli rajojen. En ole nähnyt häntä sen koommin, ja olen hyvilläni siitä, että viimeinen mielikuva, mikä hänestä minulle jäi, on auttamattomasti naurettava — salonkimies hangessa selällään. Itsekseni olen pitänyt monta lystiä hänen kustannuksellaan, mutta en ole kenellekään kertonut hänen seikkailuaan — arvattavasti se luetaan minulle ansioksi.