— Täytyyhän minun itseänikin ajatella, mutisi hän lähtien kävelylle.
Eräältä sivukadulta kuului meteliä. Muuan katupoika tappeli kahden herraspojan kanssa.
— Varropas! Minä sanon tädille, niin joudut orpokotiin. Eihän sinulla ole isääkään, kähisi toinen herraspojista.
— Väv väv väv väv! irvisti katupoika.
— Hamppari! Varas sinusta tulee.
— Älä kolita luista nokkaas!
— Retku-Ville! Vääräsääri! Menepäs saunaan, niin vaatteet putoavat päältäsi. Niin paljon sinusta likaa lähtee.
Katupoika sieppasi kiven ja heitti erinomaisella taidolla sen vihamiehensä selkään. Samassa Valdemar tarttui häntä kauluksesta. Ville alkoi ulista.
— Kaikki on hänen syytään, selitti herraspoika itsetietoisena. — Toimittakaa hänet orpokotiin. Hänellä ei ole isää, eikä hänen äitinsä voi panna häntä kouluun. Hänestä ei tule mitään.
— Eikä hän tee mitään, säesti toinen.