— Älä helkkarissa! No mitä?

— Lähetin Borgille 20,000 markan anomuksen, parannuksia varten. Siitä sitä pistetään kymmenisen tuhatta omaan taskuun.

— Jos suostuu.

— Varmasti suostuu. Minuunhan se luottaa kuin jumalaan…

Valdemaria kauhistutti, hän uskoi tuskin omia korviaan. Hän riensi ulos tuntien pahoinvointia. Oven edessä oli muuan auto ajaa hänet kumoon. Valdemar kääntyi katsomaan. Neiti Sinilehto hyppäsi ulos, maksoi ja katosi "Valkeaan kyyhkyyn". Nyt tiesi Valdemar varmasti, ketä Lilliä johtaja oli tarkottanut.

Valdemar kulki kotiin tuntien tuskaa ja inhoa. Perille päästyään hän huomasi unohtaneensa avaimen. Hän kiersi pihanpuolelle koputtaakseen palvelijain ikkunaan. Sisältä kuului outoa hälinää, ja hän jäi hetkeksi katselemaan uudinten raosta. Pöydällä näkyi pulloja ja laseja; terävä naurun kikatus tunkeusi korviin. Valdemar ei suuttunut eikä katkeroitunut. Hän oli välinpitämätön ja rauhallinen, melkeinpä hymyili. Vihdoin hän koputti. Hätääntyneen näköinen palvelija kurkisti verhon raosta siristäen silmiään. Valdemar viittasi ja lähti ovelle. Avattuaan pyyteli humalainen palvelija anteeksi sanoen luulleensa herran nukkuvan. Äänettömänä Valdemar astui hänen ohitseen.

Ensimäiseksi työkseen hän repi anomuksen, joka vielä oli pöydällä. Sitten hän otti sormuksen sormestaan. Hetken hänen mielialansa oli sekava, jopa tuskallinenkin, mutta vähitellen tuli hänen yhä parempi ja rauhallisempi olla. Ilmakin, jota hän hengitti, tuntui ikäänkuin raikkaammalta. Hän tunsi vapautusta ja suurta iloa päästessään eroon ihmisistä, joiden elämä ja teot eivät enää vähääkään häntä liikuttaneet.

Hän oli saanut epäilyn lahjan.

* * * * *

Valdemar ryhtyi tarmokkaisiin toimenpiteisiin. Orpokotinsa hän jätti kaupungin huostaan, lahjottaen sille talon tavaroineen. Hän ilmotti eroavansa vaivaistalon johtokunnasta, johon oli kuulunut. Langenneiden naisten turvalaitoksesta ei hän tahtonut tietää mitään, vaan kirjoitti toimikunnalle, ettei asia häntä vähintäkään liikuttanut. Hän oli perin hyvällä tuulella, hyräili ja rallatteli. Mielessään hän hautoi muuttoa maalle.