Tienviitta keskeytti äkkiä puheensa, kohotti pitkän pyssynsä ja laukaisi samassa kun oli saanut sen tarpeeksi korkealle. Vastaisella rannalla oleva irokeesi tähtäsi myöskin, kun Hirvenampujan luoti häneen sattui. Hänenkin pyssynsä laukesi, mutta piippu käännettynä kohti taivasta, ja hän itse syöksyi pensaikkoon haavoitettuna, ellei kuolleena.
"Olemme Suurelle Käärmeelle tehneet saman palveluksen kuin hän meille", sanoi Jasper. "Nuo lurjukset ovat joutuneet hämilleen ja palaavat turvapaikkoihinsa, kun näkevät, että meidän pyssymme kantavat yli virran. Katsokaa, onko tuo koira vai hirvi, joka ui rantaamme kohti!"
Tienviitta kavahti pystyyn, sillä hän näki, että joku olento ahtaan väylän yläpuolelta pyrki virran poikki, mutta sortui virran painosta yhä alemmaksi. Hän huomasi pian sen olevan intiaanin.
"Hän kuljettaa jotakin edessään, ja hänen päänsä on kuin pensas", sanoi
Jasper.
"Lienee intiaanien pirunjuonia, mutta kristillinen rehellisyys voittaa kaikki heidän metkunsa."
Kun mies oli uinut kaksi kolmannesta virran leveyttä, selvisi hänen tarkkaajilleen koko asia.
"Suuri Käärme, kautta silmäni!" huudahti Tienviitta tarkaten seuralaistaan ja hymyillen ystävänsä onnellisen saapumisen johdosta niin, että kyyneleet tihkuivat hänen silmistään. "Hän on sitonut heinätukon päänsä päälle ja kätkenyt siihen ruutikotelonsa. Pyssyä hän kuljettaa eräällä puunrungolla, jota työntää edellään. Hän palaa ystäviensä luo."
Chingachgook saapui rantaan tovereittensa tykö, joiden aseman hän jo toiselta rannalta nähtävästi oli käsittänyt. Noustuaan vedestä pudisteli hän itseään kuin koira ja huudahti totuttuun tapaansa: "Hugh!"
"Oliko hauskaa, Chingachgook", puhui Tienviitta hänelle, "olla yksin väijyksissä kahtatoista mingoa vastaan? Totta on, että Hirvenampuja harvoin ampuu harhaan, mutta sotilaalta vaaditaan yhtä paljon viekkautta kuin rohkeuttakin, ja elleivät irokeesit olisi kiinnittäneet huomiotansa veteen joutuneisiin tovereihinsa, niin olisivat ne sinut varmasti kuumana pitäneet."
"Mitä tuumia delawarelaisella on?" huudahti Jasper nähdessään, että hän äkkiä poistui Tienviitan luota ja kulki rantaan astuaksensa uudestaan veteen. "Eihän hän toki liene niin hullu, että palaa takaisin toiselle rannalle mahdollisesti hakemaan jotakin, jota on unohtanut? Katsokaa, hän ui sen ruumiin luo, joka tuolla kalliolla keikkuu. Miksikä antautua sellaiseen vaaraan?"