Huomatessaan, ettei intiaani heitä ja heidän tarkoitustaan tuntenut, ja aavistaen, että virrassa oli useita irokeeseja, delawarelainen ja Jasper noudattivat mitä suurinta varovaisuutta.
Vähitellen lähestyi irokeesi, joka suunnan määräsi, tovereittensa rantaa kiskoen vastahakoiset seuralaisensa muassaan. Kerran Chingachgook jo kohotti tomahawkinsa upottaakseen sen pahaa aavistamattoman naapurinsa kalloon. Pelko siitä, että kuolinkirkaisu tai uiva ruumis herättäisi huomiota, pidätti kuitenkin hänet sitä tekemästä. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän kuitenkin katui päättämättömyyttään, sillä äkkiä ilmaantui veneen ympärille neljä muuta irokeesia, jotka hekin venettä etsivät.
Tämä joukon lisäys oli niin odottamaton ja antoi viholliselle sellaisen ylivoiman, että itse delawarelainenkin hetkeksi joutui hämilleen, Irokeesit, jotka täydellisesti oivalsivat löytämänsä veneen hyödyn, kiiruhtivat se mukanansa rantaan ryhtymättä mihinkään keskusteluun. Heidän tarkoituksenaan oli nähtävästi hakea airot, jotka he jo edeltäkäsin olivat saaneet haltuunsa, ja senjälkeen lähettää kolme tai neljä sotilasta pyssyineen ja ruutikoteloineen virran toiselle puolelle.
Näin saapuivat ystävät ja viholliset yhdessä virran itäisen rannan puolelle, jossa vesi, samoinkuin läntisellä, oli liian syvää kahlattavaksi. Pysähdyttiin hetkeksi, sillä oli päätettävä, millä tavalla vene oli virran poikki ohjattava. Eräs niistä neljästä, jotka vastikään olivat veneen luo saapuneet, oli päämies, ja kun Amerikan intiaani on tottunut kunnioittamaan ansiokkuutta ja tottumusta, niin olivat toiset vaiti hänen puhuessaan.
Tämän pysähtymisen vuoksi Jasper entistä enemmän pelkäsi tulevansa tunnetuksi, vaikkakin hän varmuuden vuoksi oli heittänyt lakkinsa veneeseen. Intiaanit eivät kuitenkaan yön synkkyydessä tulleet kiinnittäneeksi häneen huomiotansa, kun hän lisäksi oli riisunut takkinsa ja paitansa ja seisoi veneen peräpuolessa toisten keskustellessa keulassa. Toisin oli Chingachgookin laita, joka oli keskellä verivihollisiaan eikä voinut liikkua koskettamatta heitä. Hän pysyi kuitenkin levollisena, vaikka kaikki hänen aistinsa olivat jännityksissä ja hän joka hetki oli valmis joko poistumaan sopivassa silmänräpäyksessä tai käymään vihollistensa kimppuun. Vaaraa tulla huomatuksi vähensi vielä se seikka, että hän ei kertaakaan kääntänyt kasvojansa niitä intiaaneja kohti, jotka olivat hänen takanaan, ja niin odotti hän intiaanin tavattomalla kärsivällisyydellä sitä hetkeä, jolloin hänen tulisi toimia.
"Menkööt kaikki nuoret miehet maihin hakemaan aseitaan paitsi ne kaksi, jotka ovat veneen keulassa ja perässä. Viekööt he veneen virran poikki rantaan."
Intiaanit kuuntelivat rauhallisina ja jättivät Jasperin veneen perään ja sen intiaanin, joka veneen oli löytänyt, keulalaidalle. Chingachgook sukelsi niin syvään, että hän huomaamatta pääsi toisten ohi. Pulikoiminen vedessä tiesi sitä, että ne neljä intiaania, jotka jälestäpäin olivat ilmaantuneet veneen luo, uivat rantaa kohti. Kun delawarelainen tuli vakuutetuksi siitä, niin hän asettui entiselle paikalleen ja vartoi hetkeä, jolloin hänen tuli toimia.
Mies, jolla on vähemmän itsensähillitsemiskykyä kuin tällä sotilaalla, olisi varmaankin heti ryhtynyt ratkaisevaan tekoon. Mutta Chingachgook tiesi, että vielä enemmän irokeeseja oli heidän takanansa virrassa, ja hän oli liian kokenut sotilas tehdäkseen mitään hyödytöntä. Hän antoi senvuoksi irokeesin syöksyä syvään veteen, ja kaikki kolme uivat veneineen kohti itäistä rantaa. Mutta sen sijaan, että olisivat edistäneet veneen kuljetusta yli virran, Jasper ja delawarelainen alkoivat keskellä voimakkainta virtaa uida suuntaan, joka teki mahdottomaksi veneen kuljetuksen rantaan. Näin tehden he kuitenkin menettelivät viekkaasti ja vähitellen, ja intiaani luuli taistelevansa virran voimaa vastaan. Hetken kuluttua sorti virta veneen tämän vastavaikutuksen vuoksi ahtaan väylän yläpuolella olevaan tyveneen kohtaan. Silloin käsitti irokeesi, ettei virta ollut syynä heidän puuhansa epäonnistumiseen, ja kun hän katsahti taakseen, selvisi hänelle, että syynä siihen olivat hänen apumiehensä.
Se toinen luontomme, jonka tottumus kasvattaa, sanoi irokeesille, että hän oli yksin vihollistensa kera. Nopeasti syöksyi hän Chingachgookin kimppuun ja tarttui häntä kurkkuun. Molemmat raivosivat kuin tiikerit, jättäen veneen valloillensa. Yön synkkyydessä ja sellaisen luonnonvoiman vallassa, jossa kuolinkamppailu tuntui kauhealta, näkyivät he unohtaneen kaiken muun paitsi verisen vihansa ja pyrkimyksensä päästä voitolle.
Vene jäi kokonaan Jasperin haltuun. Hänen ensi ajatuksensa oli kiiruhtaa delawarelaisen avuksi. Mutta tärkeätä oli kuljettaa vene taattuun turvaan, ja vaikka hän kuulikin toisiansa kurkuistaan kiristävien taistelevien sorahduksia, kiiruhti hän, niin nopeasti kuin voi, läntistä rantaa kohti. Pian oli hän jälleen ystäviensä seurassa, joille hän lyhyesti teki selkoa veneen pelastamisesta ja delawarelaisen kohtalosta.