Molemmat vetäytyivät hiukan syrjään ja puhelivat totisen näköisinä delawaren-kielellä. Kun he olivat lopettaneet keskustelunsa, siirtyi Tienviitta kertomaan seuralaisilleen, mitä juuri oli saanut tietää.
Mohikaani oli seurannut vihollisten jälkiä pitkän matkaa linnoitukseen päin, kunnes nämä huomasivat Jasperin sytyttämän tulen ja heti keskeyttivät matkansa. Kun Chingachgook tämän johdosta joutui suureen vaaraan tulla huomatuksi, täytyi hänen keksiä itselleen piilopaikka, jossa voisi olla siksi, kunnes joukko oli ehtinyt ohi. Tämä kiiruhti viisitoistamiehisenä nopeasti hänen sivutsensa, ja toinen kulki toisensa jälkiä. Tultuaan sille paikalle, jossa Tienviitan ja mohikaanin jäljet sekaantuivat heidän omiinsa, irokeesit suuntasivat matkansa rannalle ja saapuivat sinne juuri kun Jasper oli kadonnut virran mutkan taa. Paikan, josta savu kohosi, näkivät he nyt selvästi, ja hajaantuivat metsään lähetäkseen huomaamatta tulta. Chingachgook käytti hyväkseen tätä tilaisuutta astuakseen alas veteen ja saavuttaakseen virran mutkan, joka voisi häntä suojata.
Irokeesien tarkoituksista mohikaani ei voinut tietää enempää kuin mitä saattoi päättää heidän menettelystään. Hän arveli heidän huomanneen tulensytyttämisellä tarkoitetun viekkauden ja vakaantuneen siinä uskossa, että tarkoituksena on ollut heidän saattamisensa harhaan. Sillä tutkittuaan nopeasti paikan he olivat hajaantuneet, toiset metsiin, toiset noin kuusi luvultaan seuraamaan Jasperin jälkiä sille kohdalle, jossa veneet ensin olivat olleet. Mihin he siitä olivat matkansa suunnanneet, sitä ei mohikaani voinut varmuudella sanoa, koska hänen oli ollut mahdoton enää vitkastella, jos mieli päästä seuralaistensa luo. Muutamista merkeistä päättäen piti hän kuitenkin todennäköisenä, että viholliset olivat tulleet virtaa alaspäin. Varmuudella hän ei kuitenkaan voinut tätä väittää.
Tienviitta, joka seuralaisilleen tämän kertoi, vaikeni äkkiä, tuntiessaan kosketuksen hartioissaan. Mabel nousi pystyyn veneessä, ja hänen kevyt, täyteläinen muotonsa kumartui eteenpäin miellyttävän totiseen asentoon, samalla kun hän, vieden sormensa huulilleen, poiskäännetyin kasvoin suuntasi elävät silmänsä pensaikossa olevaan aukkoon ja ojennetulla onkivavalla kosketti Tienviitan hartioita. Tämäkin käänsi katseensa aukkoon, jonka lähelle hän vartavasten oli asettunut, ja kuiskasi Jasperin korvaan:
"Kirotut mingot! Tarttukaa aseisiinne, miehet, mutta pysykää rauhallisina kuin kuivuneitten puitten rungot!"
Jasper kiiruhti äänettömin askelin veneen luo ja kätki Mabelin niin, että hänen koko ruumiinsa oli suojattuna. Sen tehtyään hän asettui hänen lähelleen ja veti ladatun pyssynsä hanan auki. Nuolenkärki ja Chingachgook ryömivät suojalaitoksen luo ja väijyivät kuin käärmeet, aseet valmiina tarpeen tullen. Edellisen vaimo istui kumarruksissa pitäen päätänsä polviensa välissä ja kietoutuen hameisiinsa pysyttelihe rauhallisena ja liikkumattomana. Cap tarttui molempiin pistooleihinsa. Tienviitta oli jo alussa valinnut itselleen asennon, joka teki hänelle mahdolliseksi lehvien välistä seurata vihollisten liikkeitä.
Hetki oli tuskallinen. Kolme irokeesia ilmaantui virran mutkaan noin sadan kyynärän päähän suojapaikasta ja alkoivat tutkien rannikon pensaikkoa edetä virtaa alaspäin. Varustettuina vihollisten takaa-ajoa varten tarpeellisilla aseilla ja sotaväreillänsä maalattuina etenivät he päättäväisen näköisinä. Eräs heistä tarkkasi virtaa ylöspäin, toinen tutki vastakkaista rantaa ja kolmannen tehtävänä oli urkkia alaspäin johtavaa rannikkoa. Varmalta näytti, että osa jo oli palannut metsään, ja näin ollen oli se hyöty, jota tulen sytyttämisestä oli odotettu, kokonaan mennyttä. Tienviitta, joka oivalsi nopean toiminnan tärkeyden, viittoi intiaanit ja Jasperin luokseen ja ilmoitti heille ajatuksensa.
"Näitä päänahkaa himoitsevia roistoja on vain kolme, ja meitä on viisi, joista neljää voidaan pitää oivallisina sotureina. Makeavesi, huolehtikaa te tuosta nuoresta miehestä, joka on kuoleman väreillä maalattu, ja asettukaa tähtäysasentoon; sinulle, Chingachgook, uskon huolenpidon itse päämiehestä ja teidän, Nuolenkärki, tulee tarkata poikasta, kolmatta heistä. Erehdystä ei saa tehdä: sillä kahta kuulaa ei saa tuhlata samaan ruumiiseen, kun tiedämme kersantin tyttären olevan vaarassa. Minä itse olen reservinä, jos sattuisi neljäs ilmaantumaan tai jonkun käsi osoittautuisi epävarmaksi. Älkää kuitenkaan ampuko, ennenkuin minä käsken. Vasta viime tingassa on pyssyjä käytettävä, koska toiset konnat voivat kuulla laukauksen. Jasper, jos jotakin liikettä meidän takaa rannalta alkaa kuulua, niin luotan siihen, että te viette kersantin tyttären veneessä linnoitukseen, ja Jumalan nimessä niin nopeaan kuin suinkin!"
Tuskin oli Tienviitta näin järjestänyt puolustuksen, kun vihollisten läheneminen jo vaati suurinta hiljaisuutta. Irokeesit etenivät hitaasti virran reunaa alaspäin pysytellen aivan pensaikon vieressä. Pensasten suhinasta ja oksien rasahduksista voitiin päättää toisenkin joukon liikkuvan rantaa pitkin samaan suuntaan. Kun pakolaisten taitavasti laatima suojus oli varsinaisesta rannasta hiukan ulompana, saattoivat he nähdä molemmat joukot mutkan kohdalla. Ne pysähtyivät, ja niiden johtajat keskustelivat hetken keskenään totisina ja hiljaisella äänellä, ikäänkuin olisivat tahtoneet tehdä tyhjäksi salaisen kuuntelijan tarkkaavaisuuden. He puhuivat murretta, jota molemmat intiaanit ja Tienviittakin ymmärsivät.
"Vesi on huuhtonut jäljet näkymättömiksi", sanoi toinen heistä, joka oli pakolaisia niin lähellä, että häntä olisi voinut onkivavalla koskettaa. "Vesi on huuhtonut ne niin puhtaiksi, ettei yengeesin koira voisi niitä vainuta." — "Valkoihoiset ovat veneillänsä jatkaneet matkaansa", toinen päämies vastasi rannalta. — "Se on mahdotonta, sillä alhaalla olevien sotilastemme pyssyt ovat tarkat." Tienviitta katsahti merkitsevästi Jasperiin ja puri hampaitaan pidättääkseen henkeänsä. "Antaapa nuorten miestemme tarkastaa ympäristöä, ovatko heidän silmänsä yhtä tarkat kuin kotkan", sanoi vanhin vedessä kahlaavista miehistä. "Me olemme kokonaisen kuukauden olleet sotajalalla emmekä ole saaneet muuta kuin yhden päänahan. Heillä on mukanaan tyttönen, ja muutamat meidän urhoistamme tarvitsevat vaimoja."