— Minä taas luulen, että tapahtuu — ellei minua surmata.

— Minä taas en epäröisi tappaa teitä, jos uskoisin, että sellaista tapahtuisi. On toisia, jotka ottaisivat teidät heti hengiltä, jos vain tietäisivät, että Meleese on teitä suudellut. Mutta nyt meidän tulee lopettaa puhuminen. Ellette tottele, minun täytyy asettaa teille uudestaan suukapula.

— Mutta jos minä en suostu — jos teen vastarintaa?

— Te olette antanut minulle kunniasananne. Täällä lumimaassa on korkein laki sanansa pitäminen. Jos rikotte lupauksenne, minä ammun teidät.

— Kautta taivaan, sinä olet todellakin hauska matkakumppani, Howland virkkoi nauraen vastoin tahtoaan. — Kuulehan, Croisset, tämä tilanne on yhtä paljon naurettava kuin surullinen. Totta totisesti, minun täytyy olla kerrassaan tärkeä matkustaja, kuka sitten lienenkin. Kysy minulta, Croisset, kuka minä olen!

— Kuka te olette, herra?

— En tiedä, Jean. Minä en toden totta tiedä sitä. Olen luullut olevani hyvin kunnianhimoinen nuorukainen, jolla on paikka eräässä insinööritoimistossa Chicagossa. Mutta minä olenkin kai nähnyt unta. Hauska uni, eikö totta? Olen luullut saapuneeni rakentamaan rautatietä tämän kirotun — ei, tarkoitan ihanan maan läpi, mutta minä lienenkin vain houraillut. Olenko minä jossain vankilan kopissa, jonka ikkunan edessä on rautaristikko, ja oletko sinä minun vartijani, joka olet tullut minua hetkeksi huvittamaan? Se on kiltisti tehty, Croisset, ja minä toivon vielä kerran saavani järkeni takaisin, että voin sinua kiittää. Ehkä sinäkin joskus tulet hulluksi ja uneksit kauniista tytöistä, rautateistä, metsistä ja lumesta — ja silloin minä rupean sinun vartijaksesi. Haluatko sikarin? Minulla on jäljellä kaksi.

— Kiitos, kiitos, herra! huudahti Jean. — Minä poltan mielelläni sikaria. Onko variksenpaisti hyvää?

— Erinomaista. Minä en ole syönyt näin maukasta lihaa sitten kuin muutama vuosi takaperin, jolloin näin unta, että muka istuin dynamiittilaatikon päällä, joka pian räjähtäisi. Oletko sinä koskaan istunut räjähtämäisillään olevan dynamiittilaatikon päällä?

— En, herra. Se on varmaankin kauheaa.