— Niin.
Muutaman sekunnin vaitiolon jälkeen Croisset sanoi:
— Jäätte tänne kunnes palaan, ja Howland istuutui pöydän vieressä olevalle tuolille. Neljännestunnin kuluttua puoliverinen palasi tuoden mukanaan suuren käärön ja ruukun.
— Puita on uunin takana. Tässä on ruokaa ja vettä viikoksi sekä nahkoja vuoteeksi. Nyt vapautan kätenne.
— Aiotko jättää minut tänne yksin? Howland huudahti.
— Hyvänen aika, eikö tämä ole sentään parempi kuin hauta, herra? Minä palaan loppuviikolla.
Ovi oli raollaan, ja viimeisen kerran kuului Howlandin korviin koirien ulvonta. Melkein uhkaavana hän tarttui Croisset'ia käsivarresta.
— Jean, ellet sinä tule takaisin, niin mitä sitten tapahtuu?
Puoliverinen naurahti.
— Siinä tapauksessa te kuolette — hiljaa ja rauhallisesti — mikä joka tapauksessa on mukavampaa kuin heittää henkensä dynamiittilaatikon päällä. Mutta minä tulen takaisin, herra. Hyvästi!